Vaneriviilupenkki

Olin surffannut internetissä ja sitten yhtäkkiä tuli vastaan tämmöinen viiluista tehty penkki. Se vaikutti aluksi ihan tehtävissä olevalta( “Äkkiäkö tuommoisen tekee parissa viikossa”) ja vielä aika ainutlaatuiselta. Siinä samalla sattui olemaan juuri kaverin häät, joten tästä saisi loistavan häälahjan.

Lähdinkin luonnostelemaan projektia ja miettimään, mitä se vaatisi. Hyvin nopeasti tuli selväksi, että vaikka penkin tekeminen onnistuisi yksinkin, joutuisi siinä kuitenkin oppimaan paljon asioita kantapää kautta. Tämän lisäksi projekti saattaisi venyä aivan liian pitkäksi ja siinä olisi vaara, että siitä tulisi yksi “ikuisuusprojekti” lisää. Joten päätin konsultoida A-Mekanisaation Arnoa projektin kanssa ja päädyttiinkin tekemään projekti yhdessä. Arno hoitaisi suurin osan valmistamisesta ja käytännön suunnittelusta, ja minä hoitaisin muotoilun ja pintakäsittelyn.

Lähdin suunnittelemaan erilaisia muotoja pariskunnan toiveiden perusteella. Hain ensiksi inspiraatioita netistä löytämilläni kuvilla ja sitten luonnostelin muotoja paperille ja blenderin avulla. Belendrin avulla pystyin nopeasti testaamaan, mikä kolmeulotteinen muoto toimisi.

Viimeinen on muoto mihin päädyin lopulta. Muotoa piti miettiä myös siltä kannalta, että penkissä ei olisi liikaa alueita roikkumassa ilmassa ja se olisi tukevasti maassa. Mekaanisen suunnittelun Arno teki Fusion360, koska sillä pystyttiin myöhemmin tekemään jyrsimelle työstöradat. Blenderistä ei suoraan pystynyt tuomaan mallia fusioniin, joten se jouduttiin tekemään uudestaan fusionin forms työkalulla, joka onneksi oli kuitenkin aika joustava työkalu.

Fusionin avulla päästiin sitten helpommin suunnittelemaan penkin tekemistä käytännössä. Arno teki muotoon vielä viimeisiä muutoksia, jotta penkki olisi edes mahdollista valmistaa. Esim. penkin ylä- ja ala-osa tuli olla yhtenäinen, jotta kierretanko peittyisi kokonaan vanerin sisälle. Päätettiin käyttää M12 kierretankoa puristamaan levyt yhteen. Jokaiseen levyyn tuli neljä reikää, jokaiselle kierretangolle, ja samaan kohtaan liimattiin ympyrän muotoiset palat, joita vasten levyt puristuivat.

|}} Testailin itse myös eri paksuisia vanereita ja niiden välejä ja miltä ne tuntuisi. Penkin piti kuitenkin tuntua mukavalta istuttavalta. Päädyttiin lopulta 15 mm vanerilevyyn, koska se tuntui hyvältä. Eräs kaveri myös innostui selvittämään, kestääkö pankki esim. 200kg painon. Testissä vaikuttaisi maksimisiirtymäksi tulleen noin 4 mm, mutta siinä ei tosiaan ole keskellä tuentaa, joten todellisuudessa siirtymä on sitäkin pienempi. Lisäksi levyjen välinen kitka estä….Noh mennään takaisin penkin rakentamiseen.

Kun ensimmäiset palat alkoivat olemaan valmiita, alkoi pikkuhiljaa muodostumaan kuva penkistä ja sen muodoista. Tämän jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa itse työstämään penkkiä eli pintakäsittelyn sai aloittaa.

Olen yleensä tehnyt pohjamaalin itse pigmenteistä ja puuöljystä, mutta jostain syystä en saanut haluamaani tulosta millään. Päätinkin tämän vuoksi antaa mahdollisuuden kaupan hyllytavaralle. Sieltä sitten valikoitukin tämmöinen tuote kuin Valtti Plus Terrace Oil. Testailin sitä ihan ja tuote oli aivan loistava! Maali toi todella hyvin puun syyt esille, mitä olin just hakenut. Voin suositella muillekin. Tulen todennäköisesti käyttämään tuotetta myös muissa projekteissa.

Sitten eikun maalamaan ja lakkamaan. Vaneri imi sen verran hyvin terassiöljyä, että piti oikein hakea toinen purkki. Tämä vaihe oli hitain ja vaati vain yksinkertaista työtä, joten kuulokkeet korville ja hommiin.

Lakkaaminen sitten ottikin eniten aikaa. En heti ollut tyytyväinen lakkapintaan, koska se oli paikoin karkeaa, joten jouduin hiomaan lakkapintaa hieman ja tämän jälkeen laittamaan uuden pinnan. Kaikkiaan paloihin tuli 4 kerrosta lakkaa, koska penkin tuli kestää myös ulkosään ja vaneri lähtee helposti turpoamaan, jos siihen pääsee kosteutta.

Suunnittelun viimeiseksi vaiheeksi jätettiin päätypalojen kiinnitys. Arno ehdotti, että päätypalat laitettaisiin kiinni magneeteilla, mutta en pitänyt ajatuksesta, koska se tuntuisi liian helposti irtoavalta. Yksi vaihtoehto oli myös liimata palat kiinni, mutta tällöin penkkiä ei pääse enää koskaan purkaa eikä kiristää. Lopulta päädyttiin tapaa, jossa kaksi viimeistä palaa on liimattu yhteen ja ne niihin on liimattu holkki, jossa on pieni kuusiokoloruuvi, jolla kiristetään palat kiinni kierretangon mutteriin. Ehkä kuvat selventävät paremmin asiaa.

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja mitä saatiin aikaseksi. Eikun kohti seuravaa projektia!